Kalkun - Mustavuoren kenttälinnoitus

Kolme puolustuslinjaa

Linnoitusten rakentaminen aloitettiin vuonna 1915 ja sodan aikana Suomeen valmistui paitsi rannikkopaikkakuntien kenttävarustukset myös kolme sisämaan puolustuslinjaa. Rannikon kenttävarustukset sijoitettiin Hangon ja Tornion välisille mahdollisille maihinnousuun sopiville satamapaikoille.

Sisämaann ensimmäinen puolustuslinja Puolustuslinjat alkoi Pohjois- Karjalasta Valtimosta kulkien Kuopion kautta Ähtäriin ja Virroille. Näsijärven vesistön järvikannasten kautta linja jatkui Tampereelle ja siitä etelään Vesilahteen ja Urjalaan. Sieltä linja jatkui Tammelan ja Karkkilan kautta Vihtiin ja Lohjalle päättyen Suomenlahden rantaan Inkoossa. Mustavuoren kenttälinnoitus kuuluu tähän puolustuslinjaan.

Lisäksi Helsinki – Hämeenlinna rataa varmisti puolustuslinja Hämeenlinna – Janakkala – Loppi – Riihimäki.

Kolmas puolustuslinja sijaitsi Laatokan länsipuolelle Karjalan kannaksen länsiosassa nykyisen Venäjän alueella. Tämän puolustuslinjan oli tarkoitus alkaa Lahdenpohjan lähettyviltä kulkien Elisen vaaran, Ruokolahden ja Jääsken kautta Juustilaan yhtyen lopulta Viipurin maa- ja merilinnoitukseen. Linja jäi kuitenkin keskeneräiseksi, suunnitelmasta ehdittiin toteuttaa vain Ruokolahden ja Juustilan välinen osa. Kolmanteen puolustuslinjaan kuului lisäksi itä–länsi-suuntainen linnoitusketju Viipurin ja Vuoksen välillä. Suomen poikki kulkevat puolustuslinjat eivät koostu yhtenäisistä, vieri vieressä sijaitsevista tukikohdista vaan puolustusasemia on rakennettu lähinnä strategisesti merkittäville paikoille.

Ensimmäiset linnoitustyöt pääkaupunkiseudulle tehtiin juuri sodan aattona ja sen syttymisen jälkeen syksyllä 1914. Pian linnoitus työmaille palkattiin suomalaista työväkeä. Suomalaiset miehethän eivät joutuneet asepalvelukseen Venäjän armeijaan, joten Suomessa oli runsaasti työvoimaa sekä linnoitustöihin että sotatarviketeollisuuteen. Linnoitustöistä maksettiin lisäksi hieman normaalitasoa parempaa palkkaa, jolloin ne antoivat varsinkin maaseudun tilattomalle väestölle kohtalaisen ansiotulon. Linnoitustöitä tehtiin vuodesta 1915 lähtien lähes koko Suomessa Lappia lukuun ottamatta. Työvoiman kokonaismäärää ei ole pystytty selvittämään kovinkaan suurella tarkkuudella. Koko Suomessa on arvioitu olleen linnoitus töissä n.100 000 henkeä. Myöhemmin jouduttiin väkeä ottamaan työmaille myös pakko-otoilla, jotka perustuivat venäläiseen sotati lalakiin. Suomeen tuotiin myös kiinalaista vankityövoimaa, jonka osuutta linnoitustöissä on yleensä suuresti liioiteltu. Heitä tuotiin pääkaupunkiseudulle n. 2000 henkilöä ja he työskentelivät lähinnä metsätöissä Espoon, Sipoon ja Helsingin maalaiskunnan alueilla. Pirkkalaan heitä ei tuotu.

Kalkun linnoittaminen

Tampereen Kalkun kaupunginosan Kalkun- ja Mustavuoressa on ensimmäisen maailmansodan aikaisia linnoitusvarusteita ja niihin kuuluva tykkitie. Linnoituslaitteet ovat osa pääkaupunkiseudulta Virroille ja sieltä edelleen Ähtärin kautta Kuopioon ja Nurmekseen kulkevaa puolustusketjua. Venäjän armeija rakensi ja rakennutti puolustusketjun ensimmäisen maailmansodan aikana v. 1914–1918. Linnoituslaitteet rakennettiin torjumaan oletettua saksalaisten hyökkäystä Pohjanlahden suunnalta.

Tampereen maalinnoituksen tehtävänä oli estää Porin radan kautta tapahtuva hyökkäys Tampereelle. Kalkun–Mustavuoren linnoitus on keskimmäinen osa Tampereen maalinnoitusta, johon kuuluvat myös Pitkäniemen, Epilän ja Pispalan linnoitukset. Suurin osa Tampereen seudun linnoituksista on rakennettu vuosina 1915–1917. Venäjällä maaliskuussa 1917 alkanut vallankumous vaikutti koko Suomen alueella linnoitustöihin. Työmailla lakkoiltiin ja sekavan tilanteen vallitessa työt hidastuivat. Helsinkiä ympäröivä maalinnoitus siirtyi venäläisiltä punaisten kansanvaltuuskunnan hallintaan alkuvuodesta 1918.

Linnoitustyöt olivat valtava urakka ja työmailla työskenteli suuri määrä ihmisiä. Linnoitustyöt houkuttelivat maaseudun tilatonta väkeä, koska niistä maksettiin parempaa palkkaa kuin rengeille maataloissa. Miehille maksettiin 8 mk ja naisille 6 mk päivältä, ammattimiehille maksettiin enemmän. Hevosmiesten päiväpalkka oli 15 mk. Linnoitustöitä tehtiin vuodesta 1915 lähtien lähes koko Suomessa Lappia lukuun ottamatta. Suomalaisia osallistui näihin töihin enimmillään n. 100 000.

Ketjun linnoituksia ei käytetty I maailmansodan aikana, mutta osaa niistä käytettiin vuoden 1918 sodassa. Varsinaisia taisteluita käytiin harvoissa kohteissa, mutta ainakin Muroleen alueen linnoitukset kukistuivat vasta saarrostuksen jälkeen. Kalkun–Mustavuoren alueella ei taisteltu, mutta Pispalassa taisteltiin ja Epilän linnoitteet vaikuttivat Valkoisen armeijan etenemisreitin valintaan ja sekä Ylöjärvellä että Epilänharjun alueella käytiin taisteluita. Tampere antautui 6.4.1918, Epilän asemat luopuivat viimeisenä. Kalkun–Mustavuoren alueella sijaitseva linnoitusalue on näistä parhaiten säilynyt ja samalla kaupungin suurin muinaisjäännösalue.

Sisällissodan jälkeen venäläisten rakennuttamat linnoitukset siirtyivät uusille omistajille. Itsenäistyneen Suomen rannikkotykistö otti käyttöönsä rannikkolinnoitusten alueet ja kaluston. Maalinnoitteet poistettiin heti sodan jälkeen tarpeettomina käytöstä, riisuttiin aseista ja hylättiin. Siten hylätyt maalinnoitteet vähitellen rapistuivat metsiin ja mäenrinteisiin. Museovirasto teki vuonna 1971 päätöksen ensimmäisen maailmansodan aikaisten linnoituslaitteiden suojelemisesta muinaismuistolain (295/1963) 2. §:n tarkoittamina kiinteinä muinaisjäännöksinä.