Juhtimäen nimimestä

Entä mistä tulee kylän nimi – Juhtimäki? Nimen synnystä ei ole tietoa, enkä ole tietoinen, että sitä olisi vakavasti yritetty missään selittää. Niinpä on aika yrittää antaa selitys Juhtimäen nimelle.

Ruoveden ajalta kylästä ei juuri ole tietoja, mutta nimi oli sama jo kylän siirtyessä Ruovedestä Kyröön. Pysyvä asuttaminen tapahtui 1500‑luvun jälkipuoliskolla, mutta jo sitä ennen alueella oli ollut Kyrösjärven rantakylien eräpaikkoja hyvinkin pitkään. Milloin nimeä Juhtimäki on alettu käyttää, ei ole tiedossa.

Kirjallisissa lähteissä nimi esiintyy 1500‑luvun puolivälistä lähtien ja kirjoitetaan muodossa Jwctimäki. Agricolan kielessä oikeinkirjoitus ei vielä ollut vakiintunutta, mutta nimi on kyllä luettavissa ja tunnistettavissa. Sanan sisäinen u merkittiin usein u:lla, mutta joskus myös kirjaimella w. Samoin h merkittiin joskus tavun lopussa c:llä. Kirjoitusasuun vaikutti myös kirjurin taito.

Nimi muodostuu kahdesta osasta, juhti ja mäki, jossa juhta on assimiloitunut muotoon juhti. Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan juhta merkitsee vetoeläintä. Etenkin härkää tai hevosta merkitsevällä juhta‑sanalla ei ole vastinetta sukukielissä. Sanan arvellaan olevan lainaa balttilaisista tai indoiranilaisista kielistä. Näissä kielissä juhta‑sanan merkityksiä ovat mm. iestäminen, valjastaminen, yhdistäminen. Sana on esiintynyt suomen kirjakielessä Agricolan ajoista lähtien.

Sanan toinen osa – mäki – merkitsee ympäristöstään koholla olevaa tai huomattavan kaltevaa maaston kohtaa. Sana esiintyy kaikissa lähisukukielissä ja se lasketaan kuuluvaksi vanhaan omaperäiseen sanastoon. Kirjakielessäkin se on esiintynyt Agricolasta alkaen.

Juhtimäki on nimenä vanhempi kuin kylän pysyvä asutus. Ongelmallisin on nimen alkuosa. Sen merkitys voidaan johtaa myös sanasta joukko[1], jonka varhaiskantasuomen asu olisi jovko. Johdoksia ovat joukkio, joukkue. Joukko on suomen murteissa 'toisiinsa liittyneiden ihmisten ryhmä, suurehko määrä ihmisiä; väenpaljous, väkijoukko; ihmiset, väki'. Varsinkin itämurteissa sillä on myös merkitys 'perhe; talon väki', edelleen 'eläinten lauma, parvi'.

Germaanisissa kielissä on sana, joka sekä äänteellisesti että semanttisesti sopii suomen sanan originaaliksi. Tätä sanaa edustaa muinaisruotsin öker (mask.), ök (neutri) juhta, kollektiivisesti vetohärkäpari = härkävaljakko'. Sana on palautettavissa kantagermaaniseen vartaloasuun jaukia. Entä miten valjakosta päästään suomen joukko-sanan merkitykseen toisiinsa liittyneiden ihmisten tai eläinten ryhmä?

Siitä, miten valjakko muuttuu joukoksi nimenomaan lainaavassa kielessä, saamme tuoreen esimerkin suomen länsimurteiden työryhmää, joukkoa, porukkaa merkitsevästä sanasta roikka tai troikka: Siäll o suur troikk tyäss (Eurajoki); siit ne tul oikeer roikal kosih (Kymi). Esimerkin sana on nuori laina venäjän sanasta trojka= kolmivaljakko. Laina esiintyy myös yhdyssanassa topparoikka eli rautatienrakentajien työryhmä, porukka.

Juhtimäki esiintyy paikan nimenä jo ennen kylän varsinaista asuttamista, joten nimen alkuosa tuskin viittaa vetoeläimeen. Alueella oli Kyrösjärven rantakylien erämaita jo kauan ennen kylän asuttamista, joten voimme olettaa sanan alkuosan viittaavan riistaan, eläinten ryhmään eli laumaan ympäristöään korkeammalla paikalla eli mäellä. Juhtimäki merkitsisi siten ympäristöään korkeampaa paikkaa, jossa on runsaasti riistaa.

[1] Katso tarkemmin Jorma Koivulehto, Paikan ja joukon tulo kieleen. http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1981_195.pdf.