Varhainen asutus ja jakokunnat

Juhtimäki kuului Ruoveden hallintopitäjään, josta se siirrettiin Kyrön hallintopitäjään vuonna1584. Vuoden 1561 aikana muodostui Rautalammin emäseurakunta ja kihlakunta. Toinenkin erämaa-alue varttui pitäjäksi samoihin aikoihin, sillä 1565 Ruovedellä Ylä-Satakunnassa oli jo oma pappila ja pitäjä siitä tuli 1571. Savolaisasutus oli työntynyt Rautalammin suunnasta sinnekin. Myöhemmin savolaisväestö jäi siellä kuitenkin muun asutuksen varjoon.

Varhaisin uuden ajan alusta säilynyt tietolähde paikallishistoriasta on kruunun maaveroluettelo eli vuoden 1540 maakirja. Luettelo laadittiin seuraavina vuosina yhä uudelleen, joten se palvelee varsin hyvin historiantutkimusta. Erämaiden asutustoiminta alkoi valtion puolesta 1552. Ensimmäiset uudisasukkaat pantiin verolle 1562 Pirkkalan ja osittain Kangasalan hallintopitäjiin kuuluvina. Ruoveden hallintopitäjän ensimmäinen oma maakirja on vuodelta 1565. Tältä ajalta Juhtimäestä ei ole merkintöjä. Tietoja alkaa löytyä vasta kylän tultua siirretyksi Kyrön hallintapitäjään eli nykyisen jaottelun mukaisesti Ikaalisiin.

Monet Kyrösjärven rantakylät syntyivät ja vakiintuivat viimeistään rautakaudella. Ristiretkiaikana ja seuranneina keskiajan vuosisatoina asutus sekä taajeni että voimistui.

Ikaalisten kylät muodostivat jo keskiaikana tiettyjä kulmakuntia, joilla oli nimikin: Lahdenpohja, Aureenloppi ja Seläntausta, joka aluksi oli Viljakkalan yhteydessä. Nämä kolme aluetta voidaan katsoa eräkaudella syntyneiksi suurjakokunniksi. Myöhemmin keskiajalla, toisin sanoen paljon ennen isojakoa, niistä muodostui useita erillisiä jakokuntia.

Kaikissa kolmessa suurjakokunnassa asutus on alkanut viimeistään rautakaudella. Seläntaustan vanhimmat löydöt on tehty Sipsiöstä ja Röyhiöstä, joiden turvana oli Arasalon linna. Seläntaustan ja Aureenlopen kylien muinainen raja noudatti suunnilleen Leutolan ja Röyhiön nykyisenkin länsirajan suuntaa.

Seläntaustan asutuksella oli muita laajemmat takamaat. Pohjoisessa ne ulottuivat lähes Vahojärvelle ja koillisessa Seitsemisiin ja Liesjärvelle. Röyhiöt hallitsivat yhdessä Sipsiö-keskeisen jakokunnan kanssa lähes kolmensadan neliökilometrin aluetta, jonka sisään kuului myös 1500-luvun jälkipuoliskolla syntynyt uudisasutus Juhtimäessä. Näin suurien takamaiden omistajilla ei ollut tarvetta vallata eräsijoja kauempaa, eikä se välttämättä olisi ollut mahdollistakaan.

Seläntausta

Juhtimäki kuului Viljakkalan neljännekseen eli Seläntaustaan. Seläntaustan rantakyliä olivat Iso- ja Vähäröyhiö, joista jälkimmäinen on ilmeisesti aikoinaan erkaantunut Isosta Röyhiöstä. Iso‑Röyhiö on peräisin pakanuuden ajalta, virallisemmin ilmaistuna rautakaudelta. Kylä oli 1540‑luvulla Ikaalisten suurin taloluvultaan.

Varhaisin Ikaalisten historiaan perehtynyt henkilö lienee Jämijärven kappalainen Wilhelm Carlsson, joka julkaisi v. 1871 kirjan ”Entinen Ikalinen - historiallinen kertomus Ikalisten, Parkanon ja Kankaanpään pitäjistä. Hänen mukaansa Viljakkalan ja Aureen neljänneksen maat olivat onnettomia takamaita vielä vuona 1540. Sellaisia olivat kolme suurta kulmakuntaa: Juhtimäki, Vahojärvi ja Kovelahti[1].

”Juhtimäki ei tule ennen näkyviin kuin autiotaloin luettelossa v. 1621, jolloin siellä oli 2 taloa kumpikin autiona, ja Abrahami[2] pastorin kymmenyskirjasta 1656, josta silloin luetaan kolme taloa ja 1734 jo viisi”[3].

Juhtimäki kuuluu Ikaalisten nuorempiin kantakyliin eli niihin, jotka syntyivät ennen Ikaalisten itsenäistymistä (1641). Vastoin Carlssonin käsitystä Juhtimäki ilmestyi maakirjoihin vuonna 1584, jolloin mainintoja löytyy neljästä talosta: Liitiä, Toivonen, Kestilä ja Nisula. Tuona vuonna Juhtimäki siirrettiin Ruoveden[4] pitäjästä Kyröön, joten varhemmin se ei voinut Ikaalisten veroluetteloissa eikä maakirjassa näkyäkään. Talot olivat keskenään samankokoiset, kutakin verotettiin yhdestä äyrinmaasta[5].

Juhtimäessä oli jo aikaisemmin ollut eräsijoja mm. viljakkalalaisilla. Varsinainen asutus näyttää kuitenkin tulleen vastakkaiselta suunnalta eli Ruovedeltä. Vuoden 1589 tarkastusmaakirjan mukaan Juhtimäen alueella asui Niilo Pietarinpoika (Nils Lyytiäinen) Viljakkalan kylän entisellä erämaalla, sekä Jaakko Pietarinpoika Inkulan ja Viljakkalan yhteisellä erämaalla. Oletettavasti kyseessä olivat veljekset, jotka perustivat Liitiän yhdistämällä asuinpaikkansa.

Varhaiset nimet kuten Toivonen, Lyytiäinen-Liitiäinen, Wäiskäinen ja Hothare (=Huotari) viittaavat asialla olleen Ruoveden savolaisten. Juhtimäki on sitä paitsi tyypillinen vaarakylä, jollaisia savolaiset mielellään perustivat. Juhtimäki kuuluu siten savolaisekspansion äärimmäiseen läntiseen haaraan ja kyseisen asutusliikkeen loppuvaiheeseen.

Tilojen kehitys ei suinkaan aina ollut suoraviivaista. Tapahtui myös autioitumista ja tilojen yhdistämisiä. Katovuodet ja kulkutaudit olivat yksi syy autioitumiseen, mutta keskeisimpiä syitä 1570 luvusta alkaen olivat lisääntyneet satoverot, väenotot ja linnaleirirasitus. Juhtimäki oli toki takamaata, mutta vaikutukset heijastuivat tännekin.

Autiotilojen muodostuminen kiihdytti omaisuuden kasautumista entistä harvempiin käsiin. Autioiden hankkiminen oli helppoa varsinkin silloin, kun autio oli ”kirjoitettu kruunulle”. Juhtimäessäkin Pekka Liitiä (Per Nilsson, myös muodossa Per Liitiä) yhdisti 1600 luvun alkupuolella edellä mainitut Niilo Pietarinpojan ja Jaakko Pietarinpojan tilat ryhtyen samalla kruununmetsästäjäksi nauttien siten verovapautta. Kruunun kyttiä olivat myös kylän kaksi muutakin talollista.

Tilalta häätökään ei välttämättä merkinnyt lopullista lähtöä. Juhtimäessä häädettiin vuonna 1614 Matti Toivonen tilaltaan, mutta jo jonkin ajan kuluttua hän palasi tilalleen. Autioltaan häädetty Matti Väikäinen (Matts Weikanen, Kestilä) puolestaan ei näytä palanneen tilalleen.

[1] Alhonen ym. Ikaalisten entisen emäpitäjän historia I, s. 217.

[2] Aaprahami Jaakonpoika Ikalensis (Abrahamus Jacobi). Ikaalisten ensimmäinen kirkkoherra vv. 1641–1669.

[3] Carlsson s. 53.

[4] Myöhempiä paikallishallinnon rajoja ajatellen siirto tapahtui Kurusta Ikaalisiin.

[5] Viljelysmaana äyrinmaa tarkoitti tynnyrin kylvöalaa. Siitä maksettiin kruunulle yksi äyri vuotuista veroa.