Tietokoneohjelmat

Tietokone on laite, jolla on mahdollista käsitellä, muokata, tallentaa ja tulostaa tietoa (dataa). Automaattinen tietojenkäsittely muodostuu laitteistosta ja ohjelmistoista.

Ohjelma on joukko toimintaohjeita eli käskyjä, jotka tietokoneen suoritin toteuttaa hyvin nopeasti. Ohjelman toimintaperiaatetta voi verrata vaikkapa piparkakkureseptiin; reseptiä vaihe vaiheelta (”käsky käskyltä”) seuraamalla valmistuu pipperi. Piparkakkureseptin tai tietokoneohjelman sisältämää toimintaohjeluetteloa kutsutaan algoritmiksi.

Tietokoneohjelmien luokittelu

Tietokoneohjelmat voidaan luokitella varusohjelmiin, työvälineohjelmiin ja valmisohjelmiin.

Varusohjelmat (system software) ovat tietokonelaitteiden tarvitsemia ohjaus- ja apuohjelmia, jotka mahdollistavat muiden ohjelmien käytön. Varusohjelmien tarkoituksena on tehdä atk-järjestelmistä vaivaton apuväline. Peruskäyttäjä ei tavallisesti ole varusohjelmien kanssa tekemisissä lukuun ottamatta käyttöjärjestelmä- ja käyttöliittymäohjelmia, kuten Windows. Mikrotukihenkilöille, ohjelmoijille ja systeemisuunnittelijoille ne ovat sitäkin tutumpia.

Toimiakseen tietokone tarvitsee varusohjelmista tärkeimmän, käyttöjärjestelmän (operating system). Käyttöjärjestelmä on tietokoneen ohjausohjelmien muodostama kokonaisuus, jonka välityksellä muut ohjelmat voivat käyttää tietokonetta. Käyttöjärjestelmä tehostaa ja helpottaa tietokoneen käyttöä.

Ohjelmat

Käyttöjärjestelmä on yleensä ensimmäinen ohjelma, joka asennetaan tietokoneeseen. Tavallisesti se asennetaan CD/DVD-levyltä koneen kiintolevylle, jonne se myös jätetään pysyvästi.

Käyttöjärjestelmän voi ladata tietokoneeseen myös USB-tikulta ja konetta voi käyttää suoraan DVD-levyltä tai USB-tikulta. Esimerkki tällaisesta käytöstä ovat Linux jakelut. Pääsääntöisesti käyttöjärjestelmä on koneen kovalevyllä. Joka kerta kun tietokone käynnistetään, etsii tietokone kiintolevylle asennetun käyttöjärjestelmän ja lataa sen koneen keskusmuistiin, eli käyttöjärjestelmä on ladattuna keskusmuistissa koko sen ajan kun kone on käynnissä.

Applen ja Windowsin käyttöliittymiä kutsutaan graafisiksi käyttöliittymiksi. Ero vanhaan merkkipohjaiseen liittymään näkyy ruudulle tulevan tiedon valokuvamaisessa ulkoasussa. Merkkipohjaisessa järjestelmässä näyttöruudulle mahtui vain määrätty määrä merkkejä (256 kpl) muutamassa eri värissä. Näiden merkkien avulla ohjelmien ulkoasu vaikutti melko aneemiselta. Myöskään kuvia ei voinut näyttää tässä merkkipohjaisessa tilassa, vaan ohjelmiin (esim. tekstinkäsittelyyn) piti rakentaa tilapäisiä ratkaisuja kuvien näyttämistä varten. Graafinen käyttöliittymä vapautti käyttäjän merkkisidonnaisesta näyttöruudun käytöstä ja mahdollisti erikokoisten kirjainten, piirrosten ja kuvien samanaikaisen esittämisen. Myös hiiren käyttö tuli tavalliseksi, kun ohjelmissa keksittiin käyttää painikkeita ja muokattavia ikkunoita tiedon käsittelyyn. Runsas värien käyttö tuli myös mahdolliseksi ja kuvaruudusta tuli "luonnollisemman" näköinen.

Ohjelmien yhteensopivuus (yhteentoimivuus) määräytyy konetyypin perusteella. Mikrotietokoneissa tämä tarkoittaa PC-windows yhteensopivat tai Apple MacIntosh yhteensopivat ohjelmat. Käytännössä on Microsoft (ko. ohjelman valmistaja) joutunut tekemään sekä Windows -version että Apple -version monista ohjelmistaan, sillä koneiden erilaiset ominaisuudet estävät asennuksen yhdellä ja samalla versiolla ja samaa ohjelmaa halutaan käyttää kummassakin järjestelmässä.

Ohjelmatyypit

Luonteeltaan tietokoneohjelmat voidaan karkeasti jakaa kolmeen tyyppiin:

1. varusohjelmat
2. sovellusohjelmat
3. työvälineohjelmat

Varusohjelmat on käsitelty jo edellä. Sovellusohjelmat toimivat vain määrättyä tarkoitusta varten, kuten kirjanpitoa, reskontranhoitoa, palkanlaskentaa, myyntitilausten kirjaus, varastokirjanpito, pankkiyhteysohjelma jne. Sovellusohjelmat ovat myös usein "räätälöity" erityistarpeita silmälläpitäen.

Työvälineohjelmat ovat taas vapaamuotoisempia ohjelmia, joilla työtehtävä ei ole ennalta määrätty. Tällaisia ohjelmia ovat mm. tekstinkäsittely, taulukkolaskenta, julkaisuohjelmat, grafiikkaohjelmat, CAD-suunnitteluohjelmat, kortisto-ohjelmat, tietokantaohjelmat ja internet selainohjelmat.

Tekstinkäsittely on useimmille työvälineohjelmien käyttäjille tärkein ohjelma. Kirjoituskoneeseen verrattuna se tuokin lyömättömiä etuja. Tekstiä voi korjailla, jättää kesken ja tallentaa, tulostaa vasta kun kaikki on oikein, käyttää uudelleen, kokonaisia kappaleita siirtää helposti paikasta toiseen, tavuttaa automaattisesti, oikolukea automaattisesti (etsii kirjoitusvirheet ja ehdottaa oikeaa sanaa) ja paljon muuta.

Taulukkolaskentaohjelmat olivat syntyessään 70 -luvulla varsinkin pörssimeklarien suosiossa. Taulukkoon voidaan havainnollisesti rakentaa toinen toisiinsa vaikuttavia laskentamalleja simuloida silmänräpäyksessä eri vaihtoehtoja. Taulukkolaskentaohjelma on nykyään varsinkin taloushallinnon suosiossa budjetoinnissa ja kuukausiraportoinnissa. Voipa sillä rakentaa vaatimattoman laskutussovelluksenkin.

Julkaisuohjelmat muistuttavat tekstinkäsittelyohjelmia, mutta sisältävät lehtien ja kirjojen tekoon välttämättömiä lisäominaisuuksia, kuten kuvankäsittelyyn, palstojen suunnitteluun, taittoon ja sivujen hallintaan liittyviä ominaisuuksia.

Grafiikkaohjelmat ovat tavallisesti erikoistuneet joko kuvankäsittelyyn (pikseligrafiikka) tai vektorigrafiikkaan (ääriviivoin rajatut kuvat, joissa voi olla myös värejä ja jotka rakentuvat matemaa-tisten vektoriarvojen pohjalta). Grafiikkaohjelmilla on voitu kuvankäsittelyn prosesseja nopeuttaa merkittävästi etenkin graafisessa teollisuudessa (kirjapainot, lehtikustantamot ja mainostoimistot).

Tietokanta- ja kortisto-ohjelmat kuuluvat ehkä kaikkein "tehokkaimpiin" ohjelmiin mitä tietokoneella voidaan käsitellä, ainakin jos sitä mitataan hajanaisen tiedon järjestämisessä. Tietokanta-ohjelmien perusominaisuuksiin kuuluu tehokkaat kyselyominaisuudet ja nopeat hakurakenteet. Tietokantaohjelmien varaan rakennetaan rekistereitä kuten: väestörekisterit, ajoneuvorekisterit, yritysten tilaus, tuote ja asiarekisterit jne.

Työvälineohjelmiin kuuluu myös monitoimiohjelmat. Tällöin yhden ohjelman ostamalla saakin ryppään erilaisia ohjelmia. Tällaisissa ohjelmissa on usein mukana tekstinkäsittely, taulukkolaskenta, kortisto ja tietoliikenneominaisuuksia. Hinnaltaan nämä ohjelmat ovat usein edullisia, mikä puolestaan näkyy myös vaatimattomampina ominaisuuksina varsinaisiin toimistojärjestelmiin ver-rattuna. Markkinoilla olevista tuotteesta mm. MS Works , Claris Works ovat tällaisia monitoimiohjelmia.

Toimistopaketit sisältävät keskeisemmät työvälineohjelmat; tekstinkäsittely- taulukkolaskenta- ja esitysgrafiikkaohjelmat sekä erilaisista lisä- tai apuohjelmista muodostettuja kokonaisuuksia. Toimistopaketeille ominaista on, että niihin kuuluvat ohjelmat ovat ulkonaisesti yhdenmukaisia ja niiden välinen tiedonsiirto on vaivatonta. Ehkä tunnetuin toimistopaketti on Microsoft Office.

Perusteet | Tietoturva | Ohjelmat | Laitteen käyttö | Näppäimistöasettelu | Kyrilliikka |
Kyrilliikka XP | Kyrilliikka Win 7 | Oppiaineisto

Kehykset